KUORO

 

Muutama varpunen

sireenin kukkien  

keskellä.

Ohikulkija hidasti

askeleitaan ja kuunteli.

Nopeasti näkymätön kuoro

lämmitti kylmettyneen sydämen.

Vieraan matka jatkui.

ETSIJÄ

 

Olin hakemassa unohdusta,

kuljin paikasta toiseen

ilman annettua osoitetta.

En vielä tiennyt mikä ovi

olisi oikea.

 

Tummat ikkunat eivät

erottuneet toisistaan.

Pyysyin: sytyttäkää kynttilä

merkiksi etsijälle.

Vaikka kuinka pieni ja lepattava.

 

Pelkään kulkeneeni

halukkaan auttajan ohitse,

unohdusta saamatta

synkkyydestä kumaraisena.

 

Vain pohjoisessa loisti tähti.

 

KETÄ RAKASTAT

Mietitkö koskaan

ketä rakastat -

naista joka elää mielessäsi vai

läpinäkyvää perhosta

joka ei kestä tuulta eikä sadetta.

Kuoleekin jo huomenna.

 

Vai todellisuutta

joka elää kanssasi kaikki päivät

ja yöt.

Se kulkee ikuisena varjona,

ei kavahda kuutamon valjuutta

eikä myrskyn puhetta.

 

KUMARAINEN

 

Harmaat ajatukset

painoivat hitaan kulkijan

paljaan pään kumaraan.

Yrittikö hän pyytää jotakin anteeksi

vai anoiko parempaa huomista

itselleen?

Tuskin.

Ei hän enää

itsestään välittänyt

vaan muista -

omista rakkaistaan.

Niitäkin oli vain muutama

eivätkä ne asiasta tienneet.

 

Kumarainen mies oli

aina ollut lukittu arvoitus.